torstai 14. marraskuuta 2013

It´s not too early



Minä olen jouluhullu. Eli joulufiilistelijä. Siis joulukajahtanut. 
Ja Hän ei ole. 

Minun on siis täytynyt yhteisten vuosien kuluessa kehittää hiiviskelytaktiikka, jolla lähestyn joulua huomaamattomasti, mutta tunnelman siitä hiventäkään kärsimättä. Aloitan yleensä varovasti kynttilöillä jo hyvissä ajoin (eli ehkä syyskuussa), sekä marraskuun alussa yhdellä valosarjalla takapihalla, johon Hän ei ehkä niin kiinnitä huomiota. Tai siis kutsun niitä kaamosvaloiksi koska se on hyvä keino piilotella jouluaspektia, vaikka ne sitä minulle itselleni edustavatkin. Sitten etenen yhdellä tai kahdella jutulla sisätiloissa, jonka jälkeen täräytän lopulta koko potin kehiin ja etupihakin saa valonsa. Tontut ja hilipati-koristeet saavat kuitenkin istuskella muissa huusholleissa, täällä mennään mysaustunnelmalla ja pehmeillä asioilla. Jouluverhoja en omista ja valosarjat ovat ehdottomasti kirkkaita.

Marraskuussa aloitan myös joululaulujen kuuntelun salaa. Yleensä se liittyy johonkin askarteluun tai kotipuuhastaluun ollessani yksin kotona. Jään tästä kuitenkin usein kiinni, koska "Hei Mummo", "Varpunen jouluaamuna" ja "Tonttu" näkyvät Spotifyn soittolistalla. Joulukuun alussa en voi enää pidätellä itseäni ja silloin minulla on lupa fiilistellä joulun tuloa täysin palkein. 

Minä niin sitä joulua odotan! Ja se odotus on parasta. Koska koti.


Tähtösiä, tuikkivia!





Myshörna

























Mysmys




















Valoa veskiinkin



















Ja sitten keitetään glögit!



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Silmukoita isille

Isänpäivä.

Minä olen isin tyttö. Olen aina ollut. Vuosi sitten olin hyvin lähellä menettää hänet.




























Perheessämme ei ole varsinaisesti vietetty isän- tai äitienpäiviä (koska niiden kuuluu olla joka päivä), mutta muistettu toki aina jotenkin on. Viime vuodesta eteenpäin tämä päivä on kuitenkin ollut itselleni henkisesti aikaisempia tärkeämpi.


Tänä vuonna isi sai (mitkäpä muutkaan kuin) villasukat. Novitan raidallisesta Polkka-langasta syntyi rennot raitasukat. Neulominen sujui kuin tanssi, kun ei tarvinnut kikkailla langanvaihtojen kanssa. Tosin postitusaikataulu pisti puikkoihin vipinää, jotta lahja ehti ajoissa perille. 

Ne ovat kuulemma hienot ja itkettävät.















Pitäkää isistänne huolta!