Minä olen jouluhullu. Eli joulufiilistelijä. Siis joulukajahtanut.
Ja Hän ei ole.
Minun on siis täytynyt yhteisten vuosien kuluessa kehittää hiiviskelytaktiikka, jolla lähestyn joulua huomaamattomasti, mutta tunnelman siitä hiventäkään kärsimättä. Aloitan yleensä varovasti kynttilöillä jo hyvissä ajoin (eli ehkä syyskuussa), sekä marraskuun alussa yhdellä valosarjalla takapihalla, johon Hän ei ehkä niin kiinnitä huomiota. Tai siis kutsun niitä kaamosvaloiksi koska se on hyvä keino piilotella jouluaspektia, vaikka ne sitä minulle itselleni edustavatkin. Sitten etenen yhdellä tai kahdella jutulla sisätiloissa, jonka jälkeen täräytän lopulta koko potin kehiin ja etupihakin saa valonsa. Tontut ja hilipati-koristeet saavat kuitenkin istuskella muissa huusholleissa, täällä mennään mysaustunnelmalla ja pehmeillä asioilla. Jouluverhoja en omista ja valosarjat ovat ehdottomasti kirkkaita.
Marraskuussa aloitan myös joululaulujen kuuntelun salaa. Yleensä se liittyy johonkin askarteluun tai kotipuuhastaluun ollessani yksin kotona. Jään tästä kuitenkin usein kiinni, koska "Hei Mummo", "Varpunen jouluaamuna" ja "Tonttu" näkyvät Spotifyn soittolistalla. Joulukuun alussa en voi enää pidätellä itseäni ja silloin minulla on lupa fiilistellä joulun tuloa täysin palkein.
Minä niin sitä joulua odotan! Ja se odotus on parasta. Koska koti.
 |
| Tähtösiä, tuikkivia! |
 |
| Myshörna |
 |
| Mysmys |
 |
| Valoa veskiinkin |
 |
| Ja sitten keitetään glögit! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti