Porvoo on ihana. Siis ihana!
Se on aikaisemmin näyttäytynyt minulle vain kesäkaupunkina auringonpaahtamine mukulakivikatuineen ja vilvoittavine rantaravintoloineen.
Tänään minulle siunaantui tilaisuus piipahtaa siellä näin talviaikaan ja tuo pikkuinen joenrantakaupunkihan osoittautui täydelliseksi joulufiilistelyn kehdoksi! En edes uskalla ajatella, kuinka söpökkä tunnelma siellä olisi ensi viikonlopun joulunavauksen jälkeen. Saati silloin, kun Vanhan Porvoon kadut peittyvät lumeen vieden kulkijan aikamatkalle entisajan jouluihin. Siis kertakaikkiaan iik. Kuulen korvissani jo aisakellon helkkeen...
Vanhan aseman makasiinipuoti avasi joulunsa tänään. Näköhavainto myös kaksikielisestä pukista. Niitä sellaisia ei meillä Keski-Suomessa ole nähtykään!
Jokainen sisustuksen ja nättien tavaroiden ystävä tuntee varmasti Vanhan Porvoon kivijalkaputiikit, jotka ovat niin söpöjä että itkettää. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Jo portailta asti tunnelma on lämmin ja sydämellinen. Eikä todellakaan ole vaikeaa löytää jotakin kivaa ostettavaa!
Ja tässä on minun tämänkertainen ostokseni. Ihana, pehmeä, täydellinen neulottu torkkupeitto. Hieman ehkä tyyris torkkupeitoksi, ainakin jos mieheltä kysyttäisiin, mutta sen tarkoituksenmukaisuus ja pehmeys haukkui hintansa mennen tullen. Kaavailin tätä lämmikkeeksi uuden työhuoneen laiskanlinnaan.
Poikkesin myös ravintola Timbaalin (paras etanaravintola muuten missään, koskaan!) yhteydessä olevassa kahvilassa nauttimassa joulutortun kera jättimäisimmän koskaan näkemäni kaakaon. Ja kuin tilauksesta, kirkonkellot alkoivat soida ja taivaalta leijailla muutama hentoinen lumihiutale.
Joulufiilistely on kyllä ihan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti