Minulla on järkyttävä tulipalokammo (kiitos lapsena lähes läpikulutetun Pekka Töpöhäntä -piirroselokuvan). Tästä syystä kotonamme on palovaroittimen lisäksi erinäisiä varmuustoimia tulipalon ehkäisemiseksi, lähinnä kolmen karvaisen ja hyppivän asukkaan vuoksi. Ja on myös sammutuspeite. Ja se on ruma, siitä tulee mieleen joko kotitalousluokka tai pannuhuone.
Ensiksikin: kuinka monella on kotonaan sammutuspeite? Ja toiseksi: kuinka monella se on oikealla paikallaan keittiön seinällä, eikä esimerkiksi siivouskaapissa, tiskikaapissa, keittiön laatikossa (kuten meillä), tai muualla, jonne ei päivä paista? Sieltähän se onkin tosipaikan tullen mahdottoman kätevä kaivaa esiin ja taistella auki pakkauksestaan. Siinä vaiheessa on palanut omien kauhojen lisäksi jo anopinkin lainakapustat.
Varsinkin kun tuota uppopaistoa tulee harrastettua niin usein (kerran vappuna olen paistanut munkkeja), on sammutuspeitteen syytä olla käden ulottuvilla. Mutta se on edelleen ruma. Sille on siis tehtävä puku!
Ensiksikin: kuinka monella on kotonaan sammutuspeite? Ja toiseksi: kuinka monella se on oikealla paikallaan keittiön seinällä, eikä esimerkiksi siivouskaapissa, tiskikaapissa, keittiön laatikossa (kuten meillä), tai muualla, jonne ei päivä paista? Sieltähän se onkin tosipaikan tullen mahdottoman kätevä kaivaa esiin ja taistella auki pakkauksestaan. Siinä vaiheessa on palanut omien kauhojen lisäksi jo anopinkin lainakapustat.
Varsinkin kun tuota uppopaistoa tulee harrastettua niin usein (kerran vappuna olen paistanut munkkeja), on sammutuspeitteen syytä olla käden ulottuvilla. Mutta se on edelleen ruma. Sille on siis tehtävä puku!
Nyt se toimii, kuten insinööri on suunnitellut sen toimivan: naruista vetämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti