Sykähdyttävä Porvoo

Porvoo on ihana. Siis ihana!

Se on aikaisemmin näyttäytynyt minulle vain kesäkaupunkina auringonpaahtamine mukulakivikatuineen ja vilvoittavine rantaravintoloineen. 

Tänään minulle siunaantui tilaisuus piipahtaa siellä näin talviaikaan ja tuo pikkuinen joenrantakaupunkihan osoittautui täydelliseksi joulufiilistelyn kehdoksi! En edes uskalla ajatella, kuinka söpökkä tunnelma siellä olisi ensi viikonlopun joulunavauksen jälkeen. Saati silloin, kun Vanhan Porvoon kadut peittyvät lumeen vieden kulkijan aikamatkalle entisajan jouluihin. Siis kertakaikkiaan iik. Kuulen korvissani jo aisakellon helkkeen...

Vanhan aseman makasiinipuoti avasi joulunsa tänään. Näköhavainto myös kaksikielisestä pukista. Niitä sellaisia ei meillä Keski-Suomessa ole nähtykään!

Jokainen sisustuksen ja nättien tavaroiden ystävä tuntee varmasti Vanhan Porvoon kivijalkaputiikit, jotka ovat niin söpöjä että itkettää. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Jo portailta asti tunnelma on lämmin ja sydämellinen. Eikä todellakaan ole vaikeaa löytää jotakin kivaa ostettavaa!

Ja tässä on minun tämänkertainen ostokseni. Ihana, pehmeä, täydellinen neulottu torkkupeitto. Hieman ehkä tyyris torkkupeitoksi, ainakin jos mieheltä kysyttäisiin, mutta sen tarkoituksenmukaisuus ja pehmeys haukkui hintansa mennen tullen. Kaavailin tätä lämmikkeeksi uuden työhuoneen laiskanlinnaan.

Poikkesin myös ravintola Timbaalin (paras etanaravintola muuten missään, koskaan!) yhteydessä olevassa kahvilassa nauttimassa joulutortun kera jättimäisimmän koskaan näkemäni kaakaon. Ja kuin tilauksesta, kirkonkellot alkoivat soida ja taivaalta leijailla muutama hentoinen lumihiutale.

Joulufiilistely on kyllä ihan parasta!

Kesäsukkasillaan

Kesäkelit taisivat mennä tämän kesän osalta toukokuussa, eikä suvi ole sen koommin ollut erityisen suloinen saati häävi. Siksi sukkafabriikki on pidettävä käynnissä kesälläkin. Varpaiden palelu ei nääs kysy vuodenaikaa.

Hypistelin kevään mittaan useasti maitokaupassa Novitan Puro Batik -lankoja, jotka ovat paitsi ihanan pehmeitä, myös väritarjonta on kesäisen herkullinen. Lanka on sataprosenttista keinokuitukamaa, joten kaikki karheus on tipotiessään, lanka tuntuu kevyeltä, mutta haittapuolena on myös aika löpsönlaista. Silmukoita kannattaa siksi luoda jokunen tavallista vähemmän, ellei sitten halua pipertää varteen kuminauhaa pitämään sukkia jalassa.

Mainittakoon, että keskellä lankaa on pitkä pätkä valkoista. Pähkäilin asiaa hetken ja kun totesin että siitä  syntyy aika dorkannäköinen kaistale, kun muu on tuollaista väreilevää aqua-sävyä, nappasin sen kokonaan pois välistä. En ymmärrä, millaisessa neuletyössä se muka näyttäisi hyvältä.

Kyseessä on siis ihan perussukka lyhyellä varrella koossa 38-39.

Novitan Ipana on samanlaista bebenpehmeää lankaa. Siitä syntyi kepeät valepalmikkosukat muistaakseni 50:llä silmukalla. 

Juhannukseksi sen sijaan surautin söpöiset pitsisukat. Ne tulivatkin tarpeeseen, sillä juhannussää tarjosi ruhtinaalliset +8°C, tuulta, aurinkoa, sadetta ja raekuuroja. Näihin silmukoita loin 49 kokoon 38-39. Ekat kunnon sukat itselle, muutes!

Lyhytvarsisukat ovat sieviä kuin mitkä, kesään juuri riittävän lämpöisiä ja valmistuvatkin rivakasti. Sopii siis myös hätähousuille!

Rakkaussukkasia

No nyt sitten ne ihka ensimmäiset ruutupiirrossukat!

Olen hirvitellen katsellut neulontaohjeita, joissa pitäisi neuloa ruutupiirroksesta ja päätynyt tähän saakka kiertämään ne kaukaa.

Päätin kuitenkin varovaisesti  lähestyä helpon näköistä ruutupiirrosta oikein ajatuksen kera. Siinähän seisoo selvällä suomella, mistä päin piirrosta lähdetään lukemaan, merkkien selitykset löytyy ihan siitä viekusta ja olenpa vielä noita kaikkia silmukointeja tehnyt ennenkin. Eihän se ehkä mahdotonta olekaan! 

Höö, ihan samoja juttuja olen tehnyt ennenkin, mutta vain sanallisista ohjeista.

Homma lähti sujumaan nätisti, mutta eipä hyvää ilman jotakin huonoakin. Innostuksissani olin unohtanut lukea ohjeen kokonaan kerrosten toistamisesta ja neuloa pouruutin innoissani koko matkan kerroksia 1-6. Vaan eipä tuo mittään!

Kyseessä ovat nämä ihanat pitsisukat koossa 38, joiden ruutupiirros löytyy täältä. Lanka on seiskaveikkaa, puikot 3,5.

Saadessani nämä valmiiksi, muistin että ystäviemme kihlajaisjuhlat odottavat nurkan takana ja lahja uupuu! Heillähän on jo toisensa ja palttiarallaa muutakin kaikkea, joten ei muuta kuin neulomaan! 

Kiire tuli, yötä myöten tikuttelin, mutta pitsisukkien kaveriksi syntyi viimein helpot, mutta tyylikkäät herrasmiessukat koossa 42. Lanka on Novitan perinteistä sukkalankaa, puikot 3,5. 

Lahjaksi tiukalla aikataululla neulominen tuntuu joka kerta ihan hullun hommalta, mutta jotenkin tämä hetki korvaa kaiken kiukun:

Love is in their toes!

Nopsaan neulotut bebesukat ja anteeksiantopylpyrät

Pitkästä aikaa puikot ovat heiluneet täälläkin! Häätohinat ja kevättouhut ovat pitäneet ajatukset poissa neulontahommista, mutta viime viikolla alkoi taas tehdä mieli pikkaisen silmukoida. Työn alla ovat ekat ruutupiirroksesta neulotut pitsisukat, niistä postaus tulollaan myöhemmin. 

Mies otti tänään puheeksi, että menee illalla varpajaisiin ja sinne olisi kiva jotain vauvajuttua viedä. No mitäpä muutakaan se jotain olisi, kuin pikkuiset villasukat? 

Olen kokeillut pari kertaa neuloa vauvasukkia, mutta eihän seiskaveikasta tule kuin pönäkät töpöttäjät. Paljon kehuttuja junasukkia kokeilin ekan sukan verran, mutta ne näytti makkaroineen niin dorkilta, että purin pois.

Nyt sitten syntyi Novitan Ipana-langasta ne aidot ja alkuperäiset Marttojen vauvasukat. Ne syntyivät noin neljässä tunnissa (aidot Martat tekevät samassa ajassa varmaan palttiarallaa neljä paria).

Koska Ebay on jo hääjuttujen puolesta osoittautunut oikeaksi aarreaitaksi, päädyin tilamaan sieltä myös vähän käsityöjuttuja. Esimerkiksi bambupuikot ovat siellä ihan poskettoman halpoja. 

Nämä handmade-tägit olen ristinyt anteeksiantopylpyröiksi. Mitä sitten neulookin, kiinnittää vaan lopuksi käsityön merkiksi moisen pylpyrän sopivaksi katsomaansa kohtaan. Kas kun se on se käsityön jälki joka näkyy, niin eipä kehtaa saaja valittaa!

Anteeksiantopylpyröitä voi tilata esimerkiksi täältä. Ei maksaa montaa rahaa!

Palataan niiden pitsisukkien kanssa pian. Heippa!

Sinkkuluolapiirakkaa

Jokainen nainen varmaankin tietää, millainen on sairastava mies. Sitä sellaista flunssaa kutsutaan miesflunssaksi. Ja meillä on nyt kylässä sellainen miesflunssa.

Päätin olla ihana avovaimo ja pyöräyttää miespololle jotain hyvää iltapalaa. Mieleeni juolahti vuosien takaa sinkkuluolapiirakka! Sinkkuluolapiirakan nimi juontaa omilta sinkkuajoiltani, jolloin se oli tosi kätevä ja nopsa tarjottava erilaisissa ystäväporukan illanistujaisissa. Ohje ei tokikaan ole omani, vaan se on ryövätty netin syövereistä.

Sinkkuluolapiirakka on paitsi helppo, myös hitokseen hyvä suolapala. Kukapa ei tykkäisi juuston, rasvan ja tonnikalan suloisesta liitosta! Kyseessä ei siis ole mikään terveyspiirakka, mutta kerrankos sitä.  

Piirakkavuokakokoon tarvitset seuraavat tykötarpeet:

pohja:
75g margariinia sulatettuna
reilu 1,5 dl vehnäjauhoja
reilu 1,5dl juustoraastetta

täyte:
2 dl kermaa/ruokakermaa
3 dl juustoraastetta
2 munaa
1 prk tonnikalaa
tilliä 

Paistele reilu puoli tuntia 200 asteessa. 
Illanistujaisiin kannattaa kolminkertaistaa määrät. Tosin juustoraastetta ei tarvitse silloin laittaa niin reilulla kädellä.

Parhaimmillaan tuotos on hieman jäähtyneenä. Mikäli maltat ;)

It´s all about love, love, love!

Rakkauden vuosi on alkanut!

Tänä vuonna kolme läheistä ystävääni solmii avioliiton, joten meillä on ilo ja onni tirautella monet liikutuksen kyyneleet ennen heinäkuussa juhlittavia omia häitämme. Yksi pari on jo saanut toisensa ja seuraavat häät odottavat ensi kuussa. Minulle on uskottu tuolloin tärkeä kaason rooli. Toinen kaasoistani puolestaan astelee alttarille toukokuussa.

Tässä aasinsilta päivän aiheeseen: hääaskartelut on aloitettu! Olemme tarkan markan naisia, joten häiden osuessa näin lähekkäin on luonnollista kierrättää suurin osa häätilpehööristä. Yksi ostaa yhtä ja toinen vähän toista. Meissä kenessäkään ei asu sellainen bridezilla, joka tiristäisi itkua jos ystävän juhlapöydässä on samanlaiset tuikkukipot. Tietenkin myös samanlainen maku auttaa tässä asiassa. Olemmekin vitsailleet, että kierrätämme mahdollisuuksien mukaan kaiken muun paitsi aviomiehet. Ja niitäkin toki lainataan tarvittaessa vaikkapa muutto- ja remonttihommiin.

Ensimmäinen juhlallinen hankintani oli tuikkukipot, joita ostin Ikeasta jo syksyllä edulliseen hintaan 0.99e/4kpl (koska yleensä minulle käy niin, että Ikea lopettaa juuri sen tuotteen valmistuksen, jonka jätän odottamaan ostamista tuonnempana). Ne saivat kunnian koristaa jo vuoden ensimmäisten häiden juhlapöytiä toivotusti ilman koristeluja ja nyt ne saivat pitsiä pintaansa! Blogin perusidean mukaan pitsit olisi kai pitänyt virkata itse, mutta luulen että siinä tapauksessa häitä olisi pitänyt siirtää vuodella-parilla.

Pitsiä ja juuttinauhaa

Nehän ovat kauniita kuin karkkipaperit!

Lisäksi teimme maailman yksinkertaisemmat kukkamaljakot Ikean söpöistä maitopullon näköisistä Ensidig-maljakoista.

Tästä se lähtee! Seuraavaksi ompeluhommiin!

Vastoinkäymissukat

Armaani toivoi jouluksi villasukkia. Ihan tavallisia sukkia, mutta oranssina. Hän on nimittäin nähnyt suosikkinettikaupassaan huikean hienon pipon, joten hän haluaa sen kanssa mätsäävät sukat.

Tässä siis inspiraatiopipo:

"Tavalliset villasukat" eivät tietenkään tulleet kyseeseen, koska kehitystä on tapahduttava. Kuvioksi piti kuitenkin löytää joku sopivan tyylikäs ja miehelle sopiva malli. Siihen tarkoitukseen sopi Jules-neulos. Näemmä  siis joku muukin nainen on ollut kaksilahkeisensa kanssa saman pulman edessä. Tein tuon ohjeen mukaan varren ja jalkapöydän päällisen osan kuvion. Loput omasta päästä (jee, upeaa että tohtii jo sooloilla!)

Lankana on tuttu ja turvallinen seiskaveikka. Varsi on on tehty kolmosen puikoilla ja kantapään jälkeen vaihdettu 3,5 puikoille. Suosittelen ainakin näillä eväillä (ja miehen 42 koon räpylällä) tekemään tuon suuremman silmukkamäärän mukaan, eli 52 silmukalla, varresta tulee nääs ihan napakka.

Neulosmalli oli ihan yksinkertainen, mutta jostain syystä näiden sukkien synty tuntui kovemmalta kuin koskaan. Purin ainakin kolme kertaa, sillä kantalappu tuntui olevan koko ajan liian pitkä. En tiedä aiheuttiko ongelman pienempi puikkokoko, vai vahvistettu kantapää, mutta kiilakavennukset oli pakko tehdä joka toisen kierroksen sijaan joka kierroksella.

Muutama purkukierros ja vähän useampi kirosana myöhemmin ykkössukka kuitenkin valmistui, sukan toinen pari onkin aina sitten ihan helppo tehdä. 
Viimeinen koettelemus kohtasi minut toisen sukan kärkikavennusta aloittaessa, jolloin lanka sopivasti otti ja loppui. En osaa purkaa varsista saadakseni puuttuvan langanpätkän, joten ostin kiltisti uuden 150g:n kerän tuota niin ajatonta ja monikäyttöistä väriä, kun tarve oli ehkä puolelle metrille. 

Mutta viimein näistä tulikin omasta mielestäni tähän mennessä onnistunein sukkapari! 

Kiitoksena vastoinkäymisten voittamisesta sain kunnon kuumetaudin joulun kunniaksi. Tässä sitä nyt joutaa köhiä ja neuloa. Pah.

Lisäyksenä vielä muut joulun jo aiemmin koeneulotut aikaansaannokset, menivät paketoimatta suoraan käyttöön. Saajat olivat mielissään.

Kälylle kylmyyden karkoittaja:

Ja äidille sukkaset kirsikan värisenä:

Joulu on nyt neulottu.